Asuimme viitisen vuotta 85 neliön omistusasunnossa Etu-Töölössä ja vaikka koti oli unelma, sen mittasuhteet ja koko eivät tuntuneet koskaan olevan täysin kohdallaan. Avaraa tilaa ja hukkaneliöitä riitti. Vuosien kuluessa tulin vakuuttuneemmaksi siitä, että haluan pienempään kotiin. Iso koti oli kuin vesikello, joka teki mieli puhkaista neulalla rikki. Lopputalvesta myimme asunnon ja lähdimme kiertämään Eurooppa retkeilyautolla.
Asuimme puoli vuotta kuudessa neliössä villin leiriytymisen periaatteella. Ajoimme automme minne huvitti, elimme omaa tahtiamme ja toteutimme kiipeilyunelmiamme. Tuo puoli vuotta opetti paljon. Tavarapaljoudesta luopuminen oli vapauttavaa ja oman sisäisen rytmin mukainen elämäntahti miellyttävää. Useimmissa paikoissa olimme erittäin tervetulleita, vaikka suurimmassa osassa Eurooppaa villi leiriytyminen on kiellettyä. Vieraiden ihmisten ystävällisyys ja sydämellisyys oli täysin erilaista, mihin olen tottunut. Toivon, että voin kantaa ja jakaa kokemaani eteenpäin omalla asenteellani.
Oikeastihan me muutamme nyt siis isompaan asuntoon - kuudesta neliöstä 51,5 neliön Loft asuntoon Taliin. Joillekin 50 neliötä voi olla paljon, toisille vähän, mutta meille se on sopivan pieni koti.
 |
| Kuusi neliötä ihanaa vanhaa kotiamme. Vaikka sängyn alla säilytystilaa on tuhansia litroja, on pienessä tilassa osattava tulla toimeen vähällä ja vain sillä tarpeellisella. Reissussa kyllä vähän rähjääntyy ja kuva onkin otettu päivää ennen matkamme alkua. |
