Ensimmäiset kuvat Kutomotieltä

Näkymä olkkarista keittiöön. Asunnon seinät ovat pehmeän harmaat ja keittiö tylsän valkoinen. Keittiö on ihan hyvä ja toimiva, mutta se ei hengi loftia. Ajattelimme elää keittiön kanssa vähintään puoli vuotta ennen kuin teemme mitään päätöksiä sen tuunaamisesta. Myös tammisauvaparketti on ollut saneeraajalta tylsän turvallinen ratkaisu. Lattiaa emme kuitenkaan uusi, sillä se on hyväkuntoinen. Asuntoon tuleva valo on aamuisin ja iltaisin kelmeää, joka tulee vaikuttamaan paljon sisustusratkaisuihin ja väreihin.

Olohuoneen huonekorkeus on 3,8 metriä. Katon palkit on jätetty näkyviin, edes jotain, joka kertoo rakennuksen historiasta. Asunnossa on tällä hetkellä kaikki retkeilyautossamme mukana olleet tavarat sekä appivanhempien nurkissa lojuneet herkästi särkyvät tavarat, joita emme halunneet laittaa varastoon. Sisustus on toistaiseksi hieman karumman puoleista.

Olohuoneen ja makuuhuoneen isoista ikkunoista tulvii valoa. Luonnonvaloa on siis paljon, mutta aurinko ei porota kiusallisesti suoraan asuntoon. Koska päivän mittaan valon laatu ja väri vaikuttavat asunnon fiilikseen paljon, on mietittävä milloin asuntoamme käytämme eli mihin aikaan päivästä asunnon on näytettävä parhaimmalta. Tämä ajankohta sijoittuu kohdallamme iltoihin, jolloin kelmeä valo vaatii lämpimän sisustuksen.

Eteinen on pitkä, mutta ei hukkaa neiliöitä niin paljon kuin kuvan perusteella voisi olettaa. Eteisessä on iso peiliovellinen liukuovikaappi sekä käynti pesuhuoneeseen. Keittiötä vastapäätä on todella tilava vaatehuone, joka on pienessä tilassa hyvä ja tehokas säilytysratkaisu. Eteinen kaipaa kodikkuutta ja lämpöä, sekä avartavia elementtejä.

Pohjakuviin piirreltiin erilaisia mittoja, merkattiin pistorasioiden ja katkaisijoiden paikat, havainnoitiin luonnollisia kulkuväyliä ja hahmoteltiin ensimmäistä versiota kalusteiden paikoista. Remontti kuitekin keskeytyi jo ennen kuin suunnitelmia ehti kunnolla aloittakaan, sillä matkustimme Moabiin kolmeksi viikoksi kiipeilemään.

Ajatuksia pienestä kodista

Kaikille pieni koti ei ole iloisesti vaihtoehtoinen valinta, vaan kompromissi sijainnin suhteen tai pahimmassa tapauksessa pakko. Moni on siitä huolimatta valmis tinkimään neliöistä  5 - 10 - 20 neliötä tai enemmänkin saadakseen asunnon paremmalla sijainnilla. Maailman metropoleissa se on nykypäivää, mutta Suomessa kuitenkin moni haluaa edelleen ja haaveilee siitä isosta omakotitalosta, vaikka kauppa käykin näissä kohteissa hitaamminen kuin ennen.

Lopultakin kysymys kodin valinnassa on vain siitä, että mitä ihan oikeasti A) tarvitset (eli ne kaikki välttämättömyydet), B) haluat (ne asiat, joista olet valmis tinkimään) C) ja mihin on varaa (niin, raha ratkaisee lopulta paljon). Pienessä kodissa asuminen on ennen kaikkea asennekysymys. Elä elämääsi itsellesi, älä muille.

Pienessä kodissa on enemmän aikaa elämälle

Pienessä kodissa eläminen tarkoittaa enemmän aikaa ja rahaa elämälle. Itselleni tämä seikka, sekä pienen asunnon intiimiys, ovat tärkeintä. Pienen kodin siivoaminen ja huoltaminen vievät vähemmän aikaa. Lisäksi asunnon sijainti neliöiden kustannuksella tarkoittaa todennäköisesti lyhyempää työmatkaa. Kaksi tuntia päivässä työmatkoihin? Ei kiitos!

Sen lisäksi, että pienen asunnon hoitokulut ovat edullisemmat, myös asunnon huolto, sisustaminen ja remontti nielevät vähemmän rahaa. Kun lattiapinta-alaa ja ovia on vähemmän ja keittiö on pienempi, voi materiaalien parempaan laatuun panostaa usein enemmän. Rahaa ja luontoa säästyy myös siksi, että pieneen asuntoon ei useinkaan tilan rajallisuuden vuoksi voi hankkia ylenmäärin tarpeetonta tavaraa. Lisäksi auton, tai mahdollisesti kahden auton, pitäminen on kallista ja asunnon sijainnin ansiosta voi luopua moisesta rahanielusta - tai ainakin toisesta.

Ahdasta vai fiksua?

Pieni asunto ei välttämättä tarkoita tilanahtautta ja huonoja säilytysratkaisuja. Hyvillä pohja- ja sisustusratkaisulla tilan tuntua voi lisätä ja säilytystilat optimoida. Näihin asioihin palaan lisää myöhemmin. Isoon asuntoon tulee helposti kerrytettyä enemmän tavaraa, eikä tilanahtaus ratkea muuttamalla isompaan asuntoon. Ylimääräisistä tavaroista ja romusta luopuminen on henkisesti vapauttavaa ja keventävää, ja pienessä kodissa uusia hankintoja tulee punnittua tarkemmin, mikä on sekä taloudellisesti että ekologisesti fiksua.

Pienellä aasinsillalla päästiin siis teemaan ekologisuus. Muistan katsoneeni aikoinaan YLE:ltä ohjelmaa, johon eräs perhe oli ilmoittautunut pienentääkseen hiilijalanjälkeään. He asuivat isossa omakotitalossa Sipoossa ja kulkivat päivittäin pitkiä matkoja isolla maasturilla. Ohjelmassa perhettä opetettiin muun muassa lajittelemaan jätteensä. Sanoikohan kukaan ohjelman teon aikana mikä tässä kuvassa oikeasti mättää? Jokainen tietysti kuormittaa tätä palloa eri tavoin, mutta asioista pitää pystyä puhumaan asioina.

Asunto sijoituksena

Kuuluun siihen suomalaiseen enemmistöön, joiden mielestä asunto on hyvä sijoitus. Pienempi asunto ei tarkoita huonompaa sijoitusta, sen arvo voi olla yhtäläinen isomman asunnon kanssa ja parempi sijainti pitää huolen siitä, että arvonkehitys on jatkossakin positiivista. Muun muassa kehyskunnissa asuntojen arvo on jo hiipimässä hitaasti alaspäin, kun taas alueesta riippuen lähempänä Ison Kirkon keskustaa asuntojen arvokehitys on edelleen vahvasti nousujohteista. Mikäli rahaa jostain syystä jää takataskuun niin, että akuutti lonkkavaiva uhkaa muuttua krooniseksi, on asuntoihin myös mahdollista sijoittaa puhtaasti sijoitusmielessä ja tarvittaessa apuna voi käyttää velkavipua.

Oman näköinen elämä

Asumisasioissa kannattaa kuunnella itseään ja omia tarpeitaan. Tavanomaisesta poikkeaminen ja omien tarpeiden toteuttaminen luo kodille persoonallisen ilmeen. Ennalta-arvattavuutta voi rohkeasti karsastaa ja olla piittaamatta siitä, mitä muut ajattelevat valinnoistasi. Kysehän on kuitenkin omasta kodista, omasta turva- ja suoja-alueesta, jossa tärkeintä on nukkumisen, peseytymisen ja syömisen lisäksi rentoutuminen ja viihtyminen. Rakastamasi asiat luovat kodin.

Kuusi neliötä ihanaa kotia

Kerroin viimeksi, että asuimme puoli vuotta retkeilyautossa. Rakensimme ja kunnostimme auton itse. Suunnitteluun meni noin viikko ja itse rakentamiseen toinen samanmoinen. Rakensimme auton osin kierrätysmateriaaleista, kuten vanhoista keittiönkaapeista, sekä hyödyntäen jo omistamiamme tavaroita. Aiomme jatkossakin tehdä lyhyitä ja pidempiä retkiä autollamme Suomessa ja Euroopassa.

Näkymä sivuovesta. Lattiana on muovimatto, jonka alla on paksu vaneri ja vanha matto, joka jätettiin köykäiseksi eristeeksi ja pehmittämään askelmaa. Muovimatto osoittautui matkan aikana hyväksi ratkaisuksi helppohoitoisuutensa ansiosta. Kattoluukku hengittää ja tuo valoa.

Kattoon haimme harmaat laudat vanhasta purun alla olevasta ladosta. Pöytätaso on uusi ja reissun kolhut ovat antaneet sille tyyliin sopivamman ulkoasun. Olisin halunnut käsitellä tason rautaferriinillä harmaantuneeksi, mutta käsittelyn toteuttaminen olisi vienyt aikaa enemmän mitä meillä oli käsillä.

Sänky on ylhäällä, jotta saimme mahdollisimman paljon säilytystilaa sängyn alle. Sängyllä on leveyttä 160 cm ja pituutta 170-183 cm, koska auto kapenee hieman taaksepäin.

Verhon ompelin pellavakankaasta, joka löytyi kaapin perältä käyttämättömänä, sekä vanhasta pitsistä.

Kattoon saimme kätevästi lisää säilytystilaa ripustamalla H&M:ltä ostetut juuttikassit koukuilla.

Vanhan navetan ylisiltä löytyi vanha puinen laatikko, jossa kaikki ruoanlaiton perusvälineet ja tarvikkeet mahtuvat kätevästi. Tämän ehkä siirrän sellaisenaan uuteen kotiimme, sillä se on osoittaunut todella käteväksi!

Lisää koukkuja ja setuja rakastettu tekstikyltti.

Sängyn alla olevaan säilytystilaan pääsee käsiksi sekä sisältä että takatallin kautta. Muokkasin vanhat pellavaverhot säilytystilan eteen - ahtaissa paikoissa ovet ovat hankalia ja verhot paljon kätevämpiä.

Verhon alta paljastuu säilytystilaa vanhassa keittiökaapin rungossa. Mustekalat ovat ehdottomia!